Jo pienestä lähtien olen kuullut äidin ja isän kertovan karjalasta, elämästä siellä, sekä siitä kuinka lapsuuden ja varhaisnuoruuden katkaisi sota.
90-luvun alussa pääsin isän ja äidin kanssa kahdesti vierailemaan isän lapsuuden Koiviston Koivusaareen ja Eistilään.
Matkaa olimme suunnitelleet jo pitkään ja kun siihen vihdoin tarjoutui mahdollisuus Turusta lähtevän kotiseutuporukan mukaan , niin eipä muistaakseni tarjottua matkaa tullut mieleenkään perua.
Mukaan matkalle piti hankkia mukaan passit ja viisumit ja tuliaisiksi mm. ruisleipää, kahvia, saippuaa ja paikallisille lapsille purukumia ja tikkareita.
Lisäksi ostin matkareppuuni oikein hienon kameran ja siihen 36- kuvan filmirullan. Miksen kahta rullaa, sitä tätä kirjoittaessani ihmettelen, mutta kai ne oli siihen aikaan kovinkin kalliita...tiedä sitten.
No, joka tapauksessa puolet kuvista tärähti ja toiset mokomat ylivalottuivat.
Matkan varrelta linja-autoon, tai linjavaunuun niin kuin isä sanoi tuli lisää innokkaita matkustajia Salosta, Helsingistä ja Porvoosta ja mitä lähemmäs rajaa saavuttiin, niin sitä jännittyneemmäksi matkan teko muuttui. Passintarkistuksen jälkeen pääsimme rajapuomin toiselle puolen, karjalaan.
Monen vanhemman silmäkulmat kostuivat . Nyt nämä vanhukset olivat synnyinseudullaan monen vuosikymmenen jälkeen. Ja kappas vain, kielikin muuttui karjalanmurteelle....-"Hei, tästhä on enää pien matka Viipurii ja siit Koivistol." - Tuoshan on tuttu mäki ja tänhä mie muistan, ja kato sie noit valkosii koivunrunkoi."
Viipurin jälkeen ajettiin Koiviston kauppalaan, nimi vain oli vaihtunut joksikin kumman Primorskiksi ja siitä sitten armeijan vanhalla ruosteisella laivalla meidät vietiin Eistilän rantaan.
Kapteeni oli joko humalassa tai sitten muuten huono rantautumaan, sillä laiturin vierelle ajaessaan sai koko laiturin pystyyn ja aluksensa puoliksi laiturin päälle. Mutta viis yhdestä laiturista, sillä nyt olimme vihdoinkin tulleet sen saaren rantaan, josta isä viimeksi melkein 50 vuotta sitten lähti.
Ja voi sitä onnenpäivää, riemua ja surua yhtä aikaa. Huonoon kuntoon olivat venäläiset saaneet paikat, ja samalla sydämessä läikähti lämpimästi. Tuossa oli koulu ja kotiranta, tuossa Lepikön talo ja tuossa kotikaivo. Kävelimme isän perässä kun hän näytti tuttuja paikkoja ja kertoi kuka oli asunut missäkin talossa.
Kotitalon kujan päässä isä pysähtyi. Siinä oli nyt hänen lapsuuskotinsa, paikka johon hän ei luullut koskaan palaavansa. Talo seisoi heinittyneen kujan päässä vaaleansiniseksi maalattuna ja näytti autiolta. Koputimme oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Kiertelimme villiintynyttä pihamaata ja päätimme tulla myöhemmin uudelleen. Kuulimme että talossa asui vanha kalastajamies, ja että hän tulisi alkuillasta kotiin, jolloin pääsisimme varmasti sisällekin taloon.
Myöhemmin mies kotiutui ja tulkkimme välityksellä kerroimme keitä olemme ja kysyimme saammeko tulla peremmälle. Kävihän se, mutta kovin oli talo sisältä muuttunut ja haju oli kamala.
Mies oli pitänyt sisällä kamarissa kanoja vapaana ja toisessa kai viljellyt perunoita.
Keittiön iso leivinuuni oli entisellään, tosin maalattu hirveän väriseksi.
Mitä mahtoi isä miettiä siinä keittiön lattialla seistessään. Pihalta pois kävellessämme sanoi vain hiljaa: "Kylhän mie tän jo näinkin." Ei ollut koti enää sama kuin evakkoon lähtiessä, eipä niin...
Saaren vastarannalta löysimme Kalervo-sedän pienen talon. Sisälle emme päässeet, mutta totesimme että pystyssä on tämäkin ja vaaleanpunaiseksi maalattu.
Eistilässä aikaa vierähti kolme päivää. Nukuimme isän vanhan koulun luokkahuoneessa jonne oli tuotu vanhoja hetekoita. Luokkahuoneen peltiuunin päälle oli pääskynen tehnyt pesän ja se lenteli lenteli rikkinäisestä ikkunasta aina ruuanhakumatkoilleen.
Päivisin kävelin saaren ruohottuneita polkuja ja mietin miten kaunista siellä oli. Joka puolella kasvoi villinä ruusupensaita ja rannassa oli hiekka juuri niin valkoista kuin isä oli kertonut. Sinä hetkenä melkein inhosin Stalinia ja Leniniä, sotaa joka oli vienyt niin monelta kodin ja kaiken tuon kauniin.
Isän kotitalo
Laivamatka Eistilään
Kotiranta
Isä lomalla rintamalta kotirannassa
